Tiedättekö sen tunteen, kun päivät kulkee eteenpäin, viikosta,
kuukaudesta, ehkä jopa pahimmillaan vuodesta toiseen.. Ja mikään ei
tunnu etenevän? Joka ilta päätän, että huomenna ryhdistäydyn, joka
ilta huomaan, ettei niin käynytkään. Lukuunottamatta ehkä ajoittaisia,
pakon sanelemia sykäyksiä, jotka liittyvät siihen että nyt on pakko
tehdä jotain, että työt, koulu tai elämä kulkee edes vähän johonkin.
Olen tehnyt töitä viikon putkeen, jotta saisin kahden kuukauden työt
tehtyä, nähnyt 10 ystävää 3 päivän aikana tai siivonnut asunnon
lattiasta kattoon ja kutsunut vieraita ensimmäisen kerran vuoteen.
Ensimmäisen kerran vuoteen, koska loput 364 päivää vuodessa koti on
ollut täynnä pyykkiä, villakoiria, tavaroita väärissä paikoissa.
Sitten on saattanut elää kuukaudenkin normaalin tuntuista elämää,
kunnes kaikki on taas hiljalleen aseuttautunut omiin, saamattomiin
uomiinsa.

Olen jo pitkään ajatellut aloittavani blogin, joka kertoisi lähinnä
siitä, miten yritän ryhdistäytyä tästä tilasta. Kirjoittaminen on
ollut aina minulle tapa jäsentää pääni sekamelskaa, ja nyt päässäni
on sen luokan sekamelska, että minun pitää pysähtyä. Tämä ei voi
jatkua. Elämä ei ole enää pitkään aikaan antanut muuta, kuin jatkuvaa
riittämättömyyden tunnetta. Parhaiten olen pitänyt kulissit työssä,
se on mennyt kaiken edelle. Aika hyvin kyllä kaikkialla muuallakin, mutta
en usko että se tulee kauaa jatkumaan.

Olen aloittanut ennenkin tällaisia ryhdistäytymisprojekteja, ja jopa
onnistunutkin niissä. Ainut ongelma on se, että olen aika lailla
kaikki-tai-ei-mitään -ihminen. Menee överiksi. Alan urheilla, harrastaa,
opiskella, työskennellä. Kaikki saman päivän aikana ja sata lasissa. Se
tuo paljon hyvänolontunteita, kun saa aikaiseksi. Mutta jossain vaiheessa
huomaan, että kaikki ei menekään täydellisesti. Sitten heitän hanskat
tiskiin, ja luovutan, vaikka en itselleni sitä myönnä.

Haluan löytää kestäviä toimintamalleja itselleni. Uskon, että tulen
puhumaan paljon ruuasta, liikunnasta ja terveydestä. Olen tavallaan alan
ihminen, mutta akateemiselta puolelta, joten en todennäköisesti tule
puhumaan täällä reikistä, enkeliterapiasta, LIFE-kaupan tuotteista
(olen työskennellyt ko. liikkeessä joskus, ja 90 prosenttia tavarasta on
kyllä aivan roskaa) tai muista luontaistuotejutuista. Sokeria yritän
vähentää, ja siitä varmasti kirjoitan muutaman tiukkasanaisen tekstin
(tiukka itselleni ja aiheelle). Liikuntaa pitää lisätä arjessa, joten
sekin saa huomionsa. Ehkä kauneuttakin, mutta tulevat lukijat ja
ystävät, lifestyle-blogia en tästä halua. Se kuulostaa kamalalta. Jos
joku päivä huomaatte, että blogini on lifestyle-blogi, älkää kertoko
siitä minulle.

Voisin kirjata tähän itselleni viikkotavoitteita. Ensi viikolla
tavoitteeksi asetan.

1. Salikortti pitää hakea. Ja salilla pitää käydä 2 kertaa.
2. Ajattelin tutustua 5:2 dieettiin. Onko teillä kokemuksia? Syön
luontaisesti hieman näin, ja parhaiten olen voinut, kun olen ajatellut
syömistä viikko- enkä päivätasolla. Jos syön viikonloppuna
raskaammin, niin ma-ti otetaan kevyesti.
3. Etsin muutaman muun blogin, joka pyörii näiden teemojen ympärillä.
Osaatteko kertoa jotain suosituksia :) ?
4.Tämä tuntuu pahalta, mutta: herään ennen kahdeksaa. Joka aamu.
5. Muistan juoda vettä. Vettä vettä vettä.
6. Ulkoilen joka päivä. Edes vähän. Olen koukussa Emmerdaleen, joten
sen jälkeen menen ulos, satoi tai satoi, kuten marraskuussa voimme
olettaa.
7. Siivoan jotain pientä joka päivä ulkoilun jälkeen. Pistän tavaroita
paikoilleen, varaan pyykkivuoron, käyn läpi pöydillä notkuvia
paperikasoja.

Vähän hirvittää. Mutta tuntuu myös hyvältä. Kyllä tämä tästä.